Janne J. M. Muhonen Tositarkoituksella

Putous 2014 - lyhyt analyysi sketsihahmoista

Jottei minua pidettäisi Puheenvuoron perusteella vallan tosikkona, ajattelin kirjoitella lämpimikseni jonkinlaisen analyysin kustakin tämänvuotisen Putouksen, suosikkiviihdeohjelmani, sketsihahmokilpailun osanottajasta. En edes yritä esittää olevani jotenkin niin erinomainen, että nauttisin yksinomaan jotain Monty Pythonin kaltaista kultivoitunutta huumoria ollessani viihteen tarpeessa. Kummeli ja Pulkkinen FTW! Ensimmäistä kertaa tänne kirjoittamiseni historiassa aion sujauttaa kirjoitukseen jopa kolme kappaletta hymiöitäkin tarkoin harkittuihin paikkoihin.

Mukana Putouksessa on nimittäin muutama sen verran mielenkiintoinen hahmo/persoona/konsepti, joka ei välttämättä avaudu kaikille, mutta minulle ainakin. Ehkäpä siksi, että olen joskus tavannut vastaavankaltaisia henkilöitä oikeassa elämässä?

Lisäksi minua on jokaisessa Putouksessa (kaikki "tuotantokaudet" olen katsonut) miellyttänyt aina eniten mahdollisimman todenmukaiset hahmot, ts. sellaiset, jollaisia ihmistyyppejä saattaa tulla kadulla vastaan. Tästä syystä en niinkään pitänyt jostain Munamiehestä, Vaalimaan vampyyristä tai Hänmänistä, koska ne ovat sketsihahmojen sijaan pikemminkin fiktiivisiä sarjakuvahahmoja, jotka piirtäjä on kehitellyt nautittuaan LSD:tä.

Esittelyt ovat käänteisessä paremmuusjärjestyksessä oman mielipiteeni mukaan, heikoimmasta parhaaseen. Viime viikonloppuna pudotettu Sika Vainolakin on mukana.

7. Ymmi Hinaaja

Liikaa samankaltaisuutta Leena Hefnerin (os. Herppeenluoma) kanssa, kuten on monesti todettu ja johon viime lauantain lähetyksessä muutkin näyttelijät tarttuivat ennen pudotusäänestystä näytettävässä, pakollisessa ja kauttaaltaan näytellyssä naljailuosiossa. Kuvittelin ensin, että ammatti olisi psykologi, mutta elämäntapavalmentaja on toki huomattavasti osuvampi titteli, koska ei edellytä akateemista arvokkuutta, jota hahmossa ei toki ole rahtustakaan.

Pohjattoman rasittavan hahmosta tekee jatkuva ihme yniseminen ja liiallinen hokeminen sekä päällepuhuminen, jotka ovat luonteenpiirteitä, joista en yleensäkään ihmisissä pidä. En tosin pidä Armi Toivasesta noin yleisesti muutenkaan. Hahmossa on jotain hyvääkin: puolivillaiselle "elämäntapavalmentajalle" ominainen muka-myötäeläminen ja -ymmärtäminen, myötäily toisen puhetta kohtaan ja ympäripyöreät, pikemminkin lannistavat vastaukset. Silti, ei jatkoon. Todellakaan.

6. Jarmo "Jamo" Heikkinen

Toinen katsojassa melkeinpä myötähäpeää herättävä hahmo, edellä esitellyn lisäksi. Yltiöpositiivinen ja varmasti sinällään osuva karikatyyri ammatistansa eli ilmaisutaidon opettajasta. Osittain hauskoja sutkautuksia, mutta kokonaisuudessaan juttujen taso on heikko ja liian korkealentoinen. Putouksen kotisivujen hahmoesittely puhukoot puolestaan. (En ole koskaan ollut tippaakaan kakkajuttujen ystävä.) Myös kehonkieli on pidemmän päälle hieman rasittavaa katseltavaa. Riku Niemistä myös on meinannut kaiken aikaa tahattomasti repeilyttää jatkuvasti, jolle ei toki mahda mitään suorassa lähetyksessä, JA joka on yleensä ihan hauskaa, mutta jotenkin häirinnyt tämän hahmon kohdalla.

Pienellä hiomisella, kuten huolellisemmalla henkilökuvan ja -tarinan suunnittelulla hahmosta olisi saanut varteenotettavan ja aidosti hauskan parodioimaan stereotyyppistä, ylipirteää ilmaisutaidon opettajaa. Enemmän maanläheisyyttä - vähemmän Kauko-Itää. :-) Tiedän tosin esim. Iina Kuustosen haastattelun perusteella, että hahmoja suunnitellaan ennalta sangen vähän. Annetaan pieni mahdollisuus, mutta ei jatkoon.

Sivuhuomiona hahmosta tulee mieleen eräs ala-asteen kuvaamataidon opettajan sijaiseni, jonka tunneilla istuin.

5. Sirkka "Sika" Vainola

Tämäkin hahmo on jollain tapaa tunnistettava ja liiasta karrikoinnista, kuten ylenpalttisesta arroganssista ja hokemiensa liiasta toistelusta riisuttuna sellainen, jollaisen geneerisen hömppä-/juoru-/seurapiiritoimittajan voisi kuvitellakin olevan. Kuten järjestysnumerosta voi päätellä, en olisi suonut hahmon putoavan heti ensimmäisenä. Luulee itsestään liikoja, koska on päässyt työnsä puolesta haastattelemaan joitain tusinajulkkiksia Suomessa ja seuraamaan heidän elämäänsä.

Tyypilliseen tapaan katsoo kadehtien Atlantin toiselle puolelle, jossa kaikki maailman todelliset silmäätekevät asuvat. Luultavasti tietää, ettei hänellä ole mitään asiaa päästä tekemisiin heidän kanssaan pienestä Suomesta ja Seiskan tai Hymyn palkkalistoilta. Peittää hän luultavasti tämän turhautumisensa ylimielisen käytöksen fasaadin taakse. Käytös kuitenkin mahdollisesti koitui Krista Kososen tämänkertaisen luomuksen kohtaloksi. Mene ja tiedä.

4. Martin Niemi

Tästä hahmosta on hankala kirjoittaa mitään. Kaipaisin vielä mustempaa huumoria, jonka kanssa tosin joutuu olemaan tarkkana, koska Putousta markkinoidaan koko perheen ohjelmana. Muistaen vielä sen, millaisia otsikoita kuluneen viikon alkupuolella revittiin viime lauantain jakson seksistisistä viittauksista. Kuitenkin pidän jollain tapaa, vaikka hahmon "tilulilulii"-hokema ja maneeri on kaikista hahmoista ärsyttävin. Ehdottomasti Jukka "Jugi" Rasilan paras hahmo tähän mennessä!

Varsin hyvin voi kuvitella, että jos patologit viettävät saunailtaa, heitetään työstä vastaavaa huumoria!

3. Slaikka Gustafsson

Parhaat päivänsä jo nähnyt veteraanimuusikko, joka on ilmeisesti tehnyt sen (meille) muusikoille tyypillisen kardinaalivirheen, ettei ole käyttänyt sen paremmin keikka- kuin studio-olosuhteissakaan asiaankuuluvia kuulosuojaimia. Slaikka on kaikista edellisistä Aku Hirviniemen hahmoista sellainen, josta en pitänyt heti kättelyssä, mutta vähitellen, oikeastaan vasta edellisestä jaksosta alkaen, se alkoi avautua minulle paremmin. Aloin hahmottaa paremmin hahmon henkilökuvaa ja niitä nyansseja, jotka hahmossa ovat oikeasti hauskoja.

Pitkän linjan suomalaismuusikot (ja Kari Tapion tapauksessa hänen poikansa Jani), joiden vaikutusta Slaikan hahmossa ei voi olla huomaamatta, ovat lisäksi kannustaneet Hirviniemeä repimään vieläkin rajumpaa huumoria, vakuuttaen, etteivät ole tästä moksiskaan. Hauska nähdä, mitä vielä seuraa. :-)

2. Antsku

Median perusteella tämän hetken suurin yleisösuosikki. Lievästi ilmaistuna pidättyväinen, mutta kuitenkin erittäin tunteikas kotirouva, kuten on tullut huomattua. Tämäkin hahmo on jälleen kerran jollain tapaa hyvinkin tunnistettavissa ja profiloitavissa - ehkäpä olen tavannut vastaavia henkilöitä joskus. Antskun kohdalla todella arvelen niin.

Antsku ei mielellään pidä kauheasti ääntä itsestään ja on kenties epävarma sekä ulkonäöstään, muusta habituksestaan että seksuaalisuudestaan, ja tästä johtuen myös parisuhteestaan. Joskin on myös toisaalta turhamainen. Taipuvainen mustasukkaisuuteen, mutta antaa myös herkästi anteeksi.

Koulutukseksi veikkaisin merkonomia. Tykkää Popedasta, Eppu Normaalista ja Yöstä, samoin kuin tämä hänen ukkonsakin, joka viihtyy Imatralla jossain lähiökuppilassa ja pitää Antskua kuvainnollisesti nyrkin ja hellan välissä.

Tai ehkä se onkin toisin päin? Pinnan alla saattaa olla päättäväisempi ja temperamenttisempi Antsku kuin miltä ulos päin vaikuttaa. Jussi Vatasesta on moneksi!

1. Jäbä Leisson

Nyt osui ja upposi Muhosen pojalle! Olen sen verran ilkeä, että minulle maistuu aina, jos tekotaiteellisia hipstereitä pilkataan. Juuri tätä tarkoitusta varten erittäin täydellinen konsepti, joka ei tosin välttämättä avaudu kaikille. Muistaakseni Jäbä on "tarinan mukaan" kotoisin Helsingin Punavuoresta, viimeisen päälle reteä ja stadin slangia bamlaava (tiedän, helsinkiläisiä vituttaa suunnattomasti, jos joku ei-helsinkiläinen, kuten minä, käyttää sitä sanankaan vertaa) mainostoimiston työntekijä, trendipelle, armoton visionääri ja muka suurikin individualisti.

Vaatteet villamyssyä myöten kuitenkin ovat niin geneeriset aatetovereiden kanssa, samoin kuin kulkuväline sininen Jopo - aivan kuten tosi ekologisen mutta silti siinä samassa retrohenkisesti trendikkään kuuluukin. Koko homman kruunaa se puhetyyli, on niin rento jäbä, ettei mitään rajaa. Äänestää vihreitä. ;-)

Ainoa miinus Jäbä Leissonissa on se, että kyseinen hahmo on jo kertaalleen esitelty eräässä Pasilan kolmannen tuotantokauden jaksossa, jossa Kyösti Pöysti suorittaa alanvaihdon ja menee mainostoimistoon töihin. Sitähän ei toki moni tiedä, että pitääkö sen paremmin (ihana) Iina Kuustonen kuin Putouksen käsikirjoittajatiimikään Pasilasta.

Minulle tämä hahmo kuitenkin on suurin suosikki tämänvuotisesta kattauksesta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Hienoa että Putous-faneja on täällä muitakin! Minä aloin seurata sarjaa vasta viime kaudella, sitä ennen se oli enemmän sivusilmällä katselua ja toki trendikkäästi dissasin koko ohjelmaa, katsomatta yhtäkään jaksoa. Sitten kun katsoin niin huomasin miten hauska se onkaan! Ensimmäisiltä kausilta tosin minulla on hieman vaikutelma että suunta on ollut ylöspäin, johtuen tietysti siitä että improvisaatio on taito jossa näyttelijät voivat vuosi toisensa jälkeen kehittyä.

Oma suosikkini tosin oli Heikkis-Jamo, jolle en kovin pitkää ikää uskaltanut ohjelmassa antaakaan. Hahmossa olisi ollut enemmänkin potentiaalia, mutta nyt viimeisin, kaikesta päätellen näyttelijöille hauska jakso sitten pisti Jamolle paluulipun Mikkeliin. Jakso oli jotenkin vaisumpi kuin aiemmat, viime viikolla Jamo oli aika hyvin oikeuksissaan. Etenkin Hjaskan Kanssa -ohjelman "menttaalitemppu" oli minusta ihan älyttömän hauska :D

Nyt pitänee valikoida uusi suosikki, Antsku on niin lähellä todellisuutta että hän on vahvimmilla. Jäbä on ihan hauska, Slaikka samaten. Martin ja Ymmi ovat jotenkin vaisuja jo tässä vaiheessa. Tosin aina seuraavan viikon jakso kaiken muuttaa voi, en minä ensimmäisen jakson pohjalta pitänyt Heikkis-Jamosta juuri yhtään. Saattaa siis olla että Jamon jääminen pois tässä vaiheessa oli ihan hyvä juttu, ehkä oli jo maneerit muuttumassa liian puiseviksi?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Katson Putousta, mutta en ole varma, minkälainen kulttuuriteko Putous on. Eli voi vaipua unholaan aika pian.

TV-sketsiviihteessä tuntuu vallitsevan sääntö, että sitä lisää, mikä tuntuu kansaa naurattavan. Ryöstöviljelyä. Alunperin kun kuulemma sketsihahmot tehtiin sillä periaatteella, että huonoin klisee mikä pakista löytyy. Ja ja joka tippuu ensimmäisenä, on voittanut.

Erkki Saarela totesi, että improvisointi on teatterinteossa harjoittelun väline. Kaipasi kunnolla käsikirjoitettua viihdettä. Tätä ajatellen Pirkka-Pekka Peteliuksen & kumppanien huolellisesti tehdyt ohjelmat ovat omassa arvossaan. Valtavalla riskillähän nuo televisioon tuotiin, ei ollut tietoa että ottaako kansa hahmot omakseen.

Jope Ruonansuu näyttää olevan ainoa riskinottaja nykyaikana. Harmi vaan, että vitsi joka ei ensimmäisellä kerrallakaan toimi, toistetaan 12 kertaa. Helmiä joukosta tietysti aina löytyy.

P.S. Armi Toivanen Antsku-sijaisena oli todella ihqu...

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Nyt oli muuten eka kertaa Niemen Hipa (Hirvi Niemi) nappaillut sketsikossun päälle rutkahkosti myös Peteliusta.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Ai se Vemmelsääri-muuttumisleikki.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Se just. Ainakin sitä apuva-hahmoa oli kunnioitettu. Ehkä tarkoituksella nopsaaan sivuhahmoon.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Hipsteriyteen kai kuuluu että kukaan ei tunnustaudu hipsteriksi eli hipstereitä pilkatessa pitäisi kai se puoli olla mukana.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Yksi tunnustautuvista riensi ylentämään hipsterit jonkinlaisiksi uuden ajan airuiksi
http://nyt.fi/a1305772425118

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Jossain näin blogin tai artsun siitä, miten vanha nimitys hipster on ja sikäli sopimaton niin uuden ajan messiaiksi. Nyt tilanne saa onneksi käänteen ja vakiintumassa on uusi termi: jäbäleisson.